Hiirenharmaata

Edellisellä viikolla kudoin pojalle saapassukkia. En ollut kutonut sukkia muutamaan vuoteen niin jälki oli sen näköistä. (irvistys) Kudoin harmaasta Novitan impivaara sukkalangasta sukat. Tämän kerän olin ostanut puolivahingossa virkkausessa olevaan päiväpeittoon. Tarkoitus oli ostaa nallelankaa, mutta empäs katsonut vyyhtiä tarkkaan. No ei mennyt hukkaan.  Pojan jalka toimi tietysti koko mallina. Voipi olla, että kudon vielä toiset ja kavennan tuosta kantapään jälkeen muutaman silmukan enemmän ja ilman välikerroksia niin saan istuvamman ja napakamman sukan. 

Meidän perheeseen kuuluu myös Niilo-kissa. Poika on kutsunut kissaa nau nauksi. Viime viikolla kuului ensimmäisen kerran Nii-o.  Se kuulosti hassulta. :) Meidän Niilo on oikeastaan "sisäkissa", joka ulkoilee valjaissa tai sitten on omassa tarhassaan pihalla. (Otin Niilon löytöeläinkodista pentuna) 

Yhtenä sunnuntaina oltiin koko perheen voimin tekemässä puutarhahommia. Poikani kaatuin suoraan mädäntyneen hiiren päälle mahalleen. Hyi!!!! Sain taas sellaisen sätkyn, että taisi tulla kiljuttua. Minä todellakin inhoon ja pelkään hiiriä. HYIIIII!! Naapurin "vapaat" kissat niitä hiiriä ja lintuja kuljettelee meidän pihalle. Ajattelin sitte, että onneksi meidän pikku kissamme ei hiiriä pyydystä. Niin ei tainnut mennä kuin pari tuntia kun katselin ikkunasta kissan tarhaan. Voi himpulat millä se leikkii siellä ?!!! No hiirelläpä tietenkin. Meidän sisäkissa Niilo on saalistanut hiiren ekaa kertaa elämässään. Siitähän mun olis tietenkin pitänyt kehua kissaa ylpeänä, mutta mitä mä teen?? Menen pienen puutarhalapion kanssa huitomaan hiirtä tarhasta pois, ettei kissa syö sitä.. Saattoivat naapurit ihmetellä mitä tuo naapurin akka taas kerran kiljuu pihallaan. 

Hurja saalistaja 

Harmaat sukat

Valmis pari