Taukoilua luvassa

Taidan pitää vähän taukoa kirjoitttamisessa.. viikon tai pari. Jospa sitten keksisin, vaikka tikusta asiaa. Ei sillä, ettei olis asiaa. Voisin kirjoittaa jutun viime kertaisesta työkkäri reissusta, neuvola käynnistä tai vaikkapa hyvistä kirppari löydöistä.  Nyt vaan on hiukan inspiraatio hukassa. Sitä siis metsästämään. 

Oranssia väriä ja perunaleimasin

Pojan kaksivuotis juhlat kolkuttelee kohta ovella. Halusin, lähettää vieraille kutsukortit. Jostakin pongasin vanhan kunnon perunaleimasin idean. (täältä se löytyi) Tämmösellä idealla tuli joskus koulussa leimailtua (80-luvun lopulla) tulppaaneja pöytäliinaan kangasväreillä. Siis kaivertamaan perunaan sopiva kuva ja leimailemaan!! Leimailu onnistuu varmaan lastenkin kanssa. (saattasi saada kivan isänpäivälahjan leimailemalla esim. vaikka tyynyliinan) Halloween kurpitsa naaman tein, sitten leimailin paperille. Leimailtuja kurpitsoja sitten liimasin kortti pohjalle ja kirjoittelin niille kutsut.. Minä hölmöläinen en kuvannut kortteja ollenkaan valmiina. Tajusin siinä vaiheessa kun kuoret olin sulkenut. Mutta hienoja niistä tuli!! 

Pi-Po

Vedin sunnuntaina valmiin pipon päähä. Poika katsoi minua ja alkoi nauramaan hillittömästi. Näytin varmaankin ihan pöljältä hänen silmissä. Se nauru tuntui niin hauskalta. Virkkasin Novitan Hile langoilla itselleni siniruskean tupsupipon. Pipo valmistui lähes yhdessä illassa, koska käytin koukkua numero seitsemän. Ostin Novitan uusimman joululehden. Siinä oli pipon malli, jota aloi tehdä. Eka ruskea kerros sujuikin hyvin ja tässä vaiheessa pipo mahtui vielä päähän. Päällimmäistä sinistä kerrosta virkatessa alkoi pipo kiristää.. Purin sen ja aloin sitten soveltamaan omaa juttua.. Tein tuonne yläreunaan vain tuon sinisen päälli kerroksen. Tupsu ja sydän koristeeksi.  Tälläinen juttu tällä kertaa..

Pikkuruiset sienet

Olen jo pitemmän ajan miettinyt, että ompelisin kankaan jämistä muutaman sienen. Lauantai-iltanan minulla oli aikaa, kun meillä ei kanava valinta mennyt yksiin miehen kanssa. Ajattelin, että nyt voi istua kodinhoitohuoneessa yksin ompelukoneeni kanssa tunnin tai pari. Niin sitten teinkin. Piirsin sienen mallin ja leikkelin lakit ja varret vanhoista kankaan tilkuista. Ompelin viisi pientä tattia. Laitoin jokaiseen sieneen pienen silkki/satiininauhan ripustuslenkiksi. (leikkelen puseroista niitä henkari nauhoja irti ja säästän askarteluihin.. äitikin nykyään tuo niitä minulle)

Tänään olin sitten työvoimatoimistossa. Kyllä pitää olla lappua lippua esitettäväksi. Yksi puuttuva paperi, niin ei voi laittaa "raha-asiaa" vireille liittoon.. Jee!! (ärsytys) Sitten onkin ensi viikolla koulutusta yksi tunti. Sitä seuraavalla viikolla on taas tapaaminen työkkärissä ja siellä suunitellaan, mitä mä seuraavaksi teen. Empäs osaa todellakaan sanoa mitä teen.. lähdenkö opiskelemaan ?? ja mitä ? Seuraavaksi meninkin sitten kelaan asioimaan. Siellä menasi hermo hirttää oikeesti kiinni. Ettekö ole asioineet sähköisesti ?? En oo, haluan kaavakkeen, jonka täytän. Teidän olis pitänyt ilmoittaa, että jäätte työttömäksi, sekä tehdä muutosilmoitus. No juurihan minä tulin tänne ILMOITTATUMAAN ja hakemaan sitä muutoskaavaketta!! Niin siellä netissä voisi asioida sähköisesti.. Joo, mutta haluan sen kaavakkeen paperina.. Sain mä sitten sen kaavakkeen kouraan. Kyllä oli taas vaikeeta.

Karkkilakkoni on kestänyt kuukauden. Ihan hyvin se on mennyt, en oo karkkia laittanut suuhuni. No en kyllä ole painoon vaikuttanut millään lailla.  Eilen jouduin laittamaan suuhuni kurkkupastillin, koska kurkkuni oli todella kipeä ja on edelleen. Päätä särkee ja väsyttää. Kipeeksi kai olen tulossa. Eilen juhlin äidin kanssa mun vanhentumista. Isäni hoiti poikaa. Ajettiin Lahteen Sibeliustalolle ja käytiin katsomassa/kuuntelemassa Kuka, Mitä, Häh-musikaalia (kertoi Sleepy Sleepersistä). Joo, pidin kovasti!! Ihan huippua päästä pois kotoa ja nähdä jotakin muuta.

Viikonlopun vihreet

Mä en ollut kovin innokas juhlimaan tänä vuonna synttäreitä. Mutta hyvä kaverini ilmoitti, että on tulossa kylään. Joten onhan minun sitten kesittävä jotain tarjoiltavaa. Lauantaina sain sitten kuningasidean ja teen tietenkin täytekakun. Viiden munan kaakku!! Kohosi todella hyvin ja näytti hyvältä uunista nostettaessa. Ei meinannut kakku irrota vuoasta ei sitten millään. (irvistelin) Ei sen kyllä raakaa pitäis olla. Jäähdyttelin kakkua puolisen tuntia.. no ei vieläkään suostunut irtoomaan. Oli sitten vähän irroteltava reunoista hiukan ja pamautettava pohjaan. Sitten se vihdoin putosi pöydällä. (helpotuksen huokaus) 

Sunnuntai aamuna täytin sen hyvin ja kostutin omatekoisella omppumehulla. Väliin omia hilloja (karvishilloa ja luumu-omenaa) Päälle kiiwi-hedelmää ja sokerikiille. Ei se kiille hommelikaan mennyt aivan putkeen. Paketissa luki, että anna jäähtyä että seos paksunee.. Menin siinä välissä ulos ripustamaan pyykkiä, jäähtyköön rauhassa. Hyvin oli todellakin jäähtynyt. Mikä klippi kattilan pohjalla. Kattila uudestaan tulille ja kiille löysäksi. Ei se mennyt ihan hallitusti, mutta meikäläisen tekemäksi oikein hyvä. Kermavaahtoa pursottamaan. Ihan kiva kakku tuli!! Niin ja oli ihan syötävää.

Sain mä lahjankin. ISO KIITOS!! Uuden virkkauskirjan Virkkaa kukkia perhosia ja korentoja . Siinä on ohjeita kaikkeen kivaan kukista mehiläisiin. En kerinnyt vielä viikonloppuna testaamaan, mutta eiköhän tässä jotain keritä joku ilta väsäämään. Kultakalan virkkaaminen kiehtoi kovasti.

Viikonlopun käsityö puuhasteluna tein viisi pientä kangassientä. Mutta kerron niistä sitten myöhemmin lisää omana juttuna. Olen saanut uuden lukijan!! Ihanaa ja tervetuloa lukijaksi Kiki!!

Hiirenharmaata

Edellisellä viikolla kudoin pojalle saapassukkia. En ollut kutonut sukkia muutamaan vuoteen niin jälki oli sen näköistä. (irvistys) Kudoin harmaasta Novitan impivaara sukkalangasta sukat. Tämän kerän olin ostanut puolivahingossa virkkausessa olevaan päiväpeittoon. Tarkoitus oli ostaa nallelankaa, mutta empäs katsonut vyyhtiä tarkkaan. No ei mennyt hukkaan.  Pojan jalka toimi tietysti koko mallina. Voipi olla, että kudon vielä toiset ja kavennan tuosta kantapään jälkeen muutaman silmukan enemmän ja ilman välikerroksia niin saan istuvamman ja napakamman sukan. 

Meidän perheeseen kuuluu myös Niilo-kissa. Poika on kutsunut kissaa nau nauksi. Viime viikolla kuului ensimmäisen kerran Nii-o.  Se kuulosti hassulta. :) Meidän Niilo on oikeastaan "sisäkissa", joka ulkoilee valjaissa tai sitten on omassa tarhassaan pihalla. (Otin Niilon löytöeläinkodista pentuna) 

Yhtenä sunnuntaina oltiin koko perheen voimin tekemässä puutarhahommia. Poikani kaatuin suoraan mädäntyneen hiiren päälle mahalleen. Hyi!!!! Sain taas sellaisen sätkyn, että taisi tulla kiljuttua. Minä todellakin inhoon ja pelkään hiiriä. HYIIIII!! Naapurin "vapaat" kissat niitä hiiriä ja lintuja kuljettelee meidän pihalle. Ajattelin sitte, että onneksi meidän pikku kissamme ei hiiriä pyydystä. Niin ei tainnut mennä kuin pari tuntia kun katselin ikkunasta kissan tarhaan. Voi himpulat millä se leikkii siellä ?!!! No hiirelläpä tietenkin. Meidän sisäkissa Niilo on saalistanut hiiren ekaa kertaa elämässään. Siitähän mun olis tietenkin pitänyt kehua kissaa ylpeänä, mutta mitä mä teen?? Menen pienen puutarhalapion kanssa huitomaan hiirtä tarhasta pois, ettei kissa syö sitä.. Saattoivat naapurit ihmetellä mitä tuo naapurin akka taas kerran kiljuu pihallaan. 

Hurja saalistaja 

Harmaat sukat

Valmis pari 

Aurinkoinen perjantai

Mulla jäi eilen nyrkkeilyt väliin. Joten siitä podin sitten aamusta heti morkkista. Puettiin pojan kanssa vaatteet ja lähdettiin reippaalle kärrykävelylle. Käveltiin toiselle puolelle kaupunkia katsomaan lintuja. Poikakin sai jaloitella kiertämällä pienen aidatun lintulammen ympäri. Kerrankin otin kameran mukaan ja sain muutaman syksyisen kuvan napattua. Aurinko paistoi niin kirkkaasti, että se sai minut hyvälle tuulelle. (hymyilin) 

Toivottavasti nämä kuvat saavat sinutkin aurinkoiselle mielelle!! Mukavaa viikonloppua!!

Pääkallonen pipossa

Eilen ja tänään olen tehnyt lahjaa seitsemän vuotta täyttävälle kummipojalleni. Ompelin harmaasta trikoosta pipon. Sitten virkkasin vaaleamman harmaalla puuvilla langalla pääkallon. Kallosta tuli suurempi kuin ajattelin, mutta ei se haitannut. Näin piemeänä vuoden aikanahan pitäisi muistaa käyttää heijastimia. Joten tänään kävin sitten vielä hakemassa kaupasta heijastin kangasta. Viritin tuonne kallon taakse sitä niin, että silmistä, nenästä ja hampaista pitäisi pimessä loistaa heijastin. Yritin ottaa kuvaakin pimessä, mutta en saanut onnistumaan. Toivottavasti kelpaa seitsemän vuotiaalle pojan viikarille. 

Sammalkissa

Meillä oli sammaleen poistaja käytössä viime kesänä (vai oliko se edellisenä kesänä) ja pihasta myöhittiin sammaleet pois. Sammalta tuli peräkärryllinen. Äitin sanoi, että tuostahan voisi tehdä kanaverkon kanssa jotain veistosta. Väänsin kanaverkosta viime syksynä kissan ja täytin sen sammaleella. Se jäi hiukan kesken tuolloin. Siitä jäi uupumaan toinen takatassu. Ehkä loppui innostus tai aika. En tarkkaan muista.

Se makasi meidän takaterassilla talven ja kesän. Näytti siltä, että lähtee roskiin. Kunnes sain ahaa elämyksen Pikku-ketun puuhamaa blogista. Siellä oli ohjeet sammalpallo puuhun, joka on todella kaunis. En haluua apinoida samanlaista joten mikä, ettei minun "kukkapurkissa" on kissa ja seuranaan aurinkokennolyhty, vaalea calluna ja hopeavillakko. Kaverini kävi teellä ja tokaisi ompas kiva kissa mistä olet ostanut ? Hymyilin ja kerroin itse tehneeni. Eipä sillä kissalla ole vielä neljättä jalkaa vaan keppi toimittaa puuttuvan jalan virkaa.

Pojan kanssa sitten vielä koristeltiin kissa. Viikset tehtiin havunneuloista, silmät aronian marjoista ja kivestä nenä. Voi sitä pojan riemua, kun hän pääsi osalliseksi kissan tekemiseen. Muistaa aina päivittäin käydä tervehtimässä kissaa, joka on oven pielessä. Nau nau kuuluu ja välillä se saa pusun kuonolle tai pienen halauksen.

Syksyinen punainen

Viime viikolla sain virkattua huivin itselleni. Tein niin sanotun tuubihuivin, mikä kiedotaan kaksin kerroin kaulan ympärille. Tämmöinen verkkokuvioinen. Virkkasin seitsemän veljeksen nostalgia langasta koukulla numero neljä. Helppo ja nopea tehdä. No okei myönnän, että jouduin purkamaan huivin yli puolen välin kun huomasin yhdistämisvaiheessa tehneeni virheen. Ja ei kun uudestaan.. Huivi on päässyt jo monta kertaa kaulalle lämmittämään ja mukava piriste harmaaseen takkiin. Lämmittää mukavasti reikäisyydestä huolimatta. 

Kasvihuoneen viimeisiä saaliita olen kuivatellut. Keräsin chilipaprikat. Pesin paloittelin ja laitoin ne kuivuriin kuivamaan. Kasvatin medina paprikaa. On asteikolla 1-10 niin vitosen verran tulista. Meikäläiselle siis liian tulista, mutta eiköhän sitä pienen ripauksen voi johonkin ruokaan laittaa. Mä tiedän todellakin, ettei chilejä saisi käsitellä paljain käsin. No mitä minä teen, kun ei satu olemaan kumisia käsineitä talossa. Pilkon tietysti ilaman hanskoja!!!! Sillä hetkellä kun pilkoin chilit niin ei mitään ongelmaa. Mutta mitä sitten illallla.. voi sitä poltteen määrää mikä käsissä oli.  Ja silmäkulmassa kun menin koskemaan sormilla. Virkkaamisesta ei tullut mitään. Taisi siinä muutama ärräpää päästä. Todella kiva polte.  Mies toi seuraavana päivänä meikäläiselle paketin kumihanskoja. :)  

Tänään oli aamu, jolloin kävin työkkärissä. Kyllä voi olla hankalaa. Olisi pitänyt osata kirjautua netin kautta työttömäksi työnhakijaksi..koska virkailija luukulla ei voi sitä tehdä.. noh jos sen saan tehtyä niin hyvin menee. Sain kuitenkin itselleni ajan alkukartoitukseen. Sitten pitää etsiä/hommata se ja se ja se todistus. Siinä vaiheessa olin jo ihan sekaisin. Sitten kuuluu virkailijan suusta Onnea!! Kiitos tokaisen häkeltyneenä. Mulla on todellakin tänään synttärit.. (ei tarvise onnitella) Mä otin äitivapaapäivän tälle päivälle (poika meni hoitoon mummolaan) ja hoidan keskeneräisi asioita ja koitan huilata. Mukavaa olla välillä ihan itekseenkin. 

Järkytys

En tiiä onko tää nyt blogi kirjoituksen arvoinen asia. Kerron kuitenkin.  Mä oon ollut kaksi vuotta jo kotona pojan kanssa. Hoitovapalla siis ja vielä oli tarkoitus olla vuosi ennen kuin palaan työhöni takaisin. Mä sain viime viikolla viestin et pitäis tulla töihin tiedotustilaisuuteen. No en päässyt lyhyellä varoitus ajalla seitsemänkymmenen kilometrin päähän kuulemaan asiaa. Sain sitten tiedon lopulta puhelimitse. KONKURSSI. Mä en todella tiennyt et itkeäkkö vai nauraa.. 

Mä olin sitten eilen kolmaskymmenes päivä syyskuuta työpaikkani "hautajaisissa". Irtisanomis paperi kouraan ja kehoitus mennä työkkäriin. Kaksikymmentä neljä työtöntä. Mä kaiketi pärjään vai pärjäänkö ?? Mieltä painaa huoli työkavereista ja heidän perheistä. Miten ne selvii ?? (Suurin osa lähes viisikymppisiä) Miten mun pomon käy? Hänen koko elämäntyö menee hukkaan

Ahdistus iski, mun on mentävä työkkäriin. Tää vuosi viime joulukuusta lähtien on ollut todella rankkaa mulle. Läheisen ihmisen sairastuminen ja huoli hänestä, sekä hänen läheisistä. Ollaan vaan menty ja pyöritetty tavallista arkea. Yrittänyt olla iloinen ja ajatella positiivisesti. Muutama kaveri on kadonnut kartalta, kun en oo jaksanut pitää yhteyttä.(olishan ne voinut pitää yhtettä minuun ja olla tukena) Tänään vaan tuntui, et työpaikan menettäminen sai mut totaalisesti väsähtämään.. Miten mä jaksan vielä ruveta ramppaamaan työkkärissä. Mutta kai  näillä "vaikeuksilla" on sitten joku tarkoitus elämässä. Antavat uuden suunnan elämälle toivottavasti!